SYKE ja sammaltyöryhmä ovat laatineet yhdessä ohjeistuksen uhanalaisten sammalten populaatiokoon arvioimiseksi maastossa. Tietoa populaatiokoosta tarvitaan uhanalaistyössä (esiintymien seuranta, lajien uhanalaisuusarviointi) ja luontodirektiivin raportoinnissa. Sammalten yksilömäärää laskettaessa käytetään tarkoituksesta ja lajista riippuen erilaisia yksiköitä. Direktiivilajien osalta annamme lajikohtaisia ohjeita ja muiden lajien osalta tyydymme yhdenmukaistamaan käytettävää terminologiaa, esimerkiksi sitä miten kasvuston ala määritetään.
Ohjetta toivotaan noudatettavan jatkossa kaikessa uhanalaisia sammalia koskevassa kartoitustyössä. Toivomme saavamme myös kommentteja ohjeen toimivuudesta, jotta voimme kehittää sitä edelleen.
Lue myös Lenninsiipi kevät 2015 ss. 17–18: "Näytteenotto on tarpeellista sammalkartoituksissa".
Riikka Juutinen ja Kimmo Syrjänen, Sammaltyöryhmä. HUOM. Yksityisillä suojelualueilla näytteenoton luvanvaraisuus ja mahdollinen rauhoitussäädöksistä poikkeamislupa käsitellään ELY-keskuksessa.
Uhanalaisten sammalten havaintojen tulee pääasiassa aina perustua museoituihin todistenäytteisiin. Poikkeuksellisesti eräiden lajien kohdalla myös pysyvästi taltioitu hyvälaatuinen valokuva käy todisteeksi. Tällaisia lajeja ovat mm. lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) ja aarnisammal (Schistostega pennata). Näissä tapauksissa mikroskooppinen lajinmääritys ei ole välttämätöntä ja kuvan tulee olla sellainen, josta lajin voi epäilyksettä tunnistaa. Kuvat tallennetaan Lajitietokeskuksen Löydös-lomakkeella.