Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen – BARIMS

Kartta tutkimusalueista
BARIMS-hankkeen tutkimusalueet

Ulkoministeriön rahoittaman BARIMS-hankkeen (Mitigating the impacts of climate change on biodiversity in the Barents Region – BARIMS) tavoitteena on edistää alueellista yhteistyötä kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmista Barentsin euroarktisella alueella. Hankkeessa arvioidaan monimuotoisuudelle erityisen merkittäviä aluekokonaisuuksia, sekä pohditaan keinoja näiden alueiden luontoarvojen ja ekosysteemien toimivuuden turvaamiseksi osana ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen torjuntaa.

Hankkeessa selvitetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden suurten jokien valuma-alueiden ja niiden edustan merialueiden luontoarvoja, sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia näiden alueiden ekosysteemeihin. Hanke toteutetaan kahdessa vaiheessa: 2020-2021 ja 2022-2023.

Hankkeessa kootaan olemassa olevaa tietoa ja tunnistetaan mahdollisia uusia aineistolähteitä maa-alueelta, makeanveden alueilta ja merialueilta. Tilastollista mallintamista käytetään luonnon monimuotoisuuden nykyisen ja tulevaisuuden levinneisyyden ennustamiseen muuttuvassa ilmastossa. Lisäksi järjestetään työpajoja ja seminaareja, joissa arvioidaan koottujen tietojen hyödyntämistä esimerkiksi maankäytön suunnittelun tarpeisiin ja tunnistetaan uusia tietotarpeita.

Hankkeen tärkeimmät toimenpiteet

  • Kootaan olemassa olevaa paikkatietoa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista valuma-alueista ja niihin rajoittuvista merialueista hankkeen alkuvaiheessa tunnistetuilta alueilla.
  • Etsitään keinoja arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkimusalueiden luontoarvoihin, ekosysteemeihin ja luonnonvarojen hyödyntämiseen.
  • Tunnistetaan keskeisiä toimenpiteitä, joita tarvitaan luonnon monimuotoisuuden ja luonnosta riippuvaisten elinkeinojen turvaamiseksi Barentsin euroarktisella alueella.

Tutkimusalueet

 
 

BARIMS-hankkeessa keskitytään kahteen rajat ylittävään alueeseen Barentsin alueella: Suomen ja Venäjän alueille sijoittuviin Oulanka- ja Kemijokien valuma-alueisiin, sekä Suomen ja Norjan alueilla sijaitsevaan Tenojoen valuma-alueeseen.

Oulanka- ja Kemijokien valuma-alueet

Rajat ylittävä Oulankajoen valuma-alue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Suomessa ja Karjalan tasavallassa, Venäjällä, kun taas Kemijoen valuma-alue sijaitsee kokonaan Karjalan tasavallassa. Alue on kasvistoltaan ja eläimistöltään monimuotoinen, mutta myös herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Oulangan vesistöalueen valumaluekartta
 

Oulanka-joki alkaa Suomen puolelta Kuusamosta, joka kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, missä pohjoiset, eteläiset ja itäiset lajit kohtaavat. Korkeilla mäillä, syvissä laaksoissa ja lähteiden laidoilla ja letoilla esiintyy arktisia lajeja. Jotkut Kuusamossa esiintyvät lajit esiintyvät lähimmillään Köli- ja Hiipinä-vuoristoissa. Sen sijaan rinteillä, jotka sisältävät dolomiittikiveä, esiintyy lehtoja ja soistuvaa metsää.Oulankajoen kanionissa esiintyy eteläisiä ja itäisiä lajeja.

Oulanka-joki kulkee Paanajärveen Karjalan tasavallassa, missä dolomiitti näin happamassa kalliossa muodostaa hyvän kasvupaikan monimuotoiselle kasvistolle ja maisema on melko tasaista. Karjalan osa tutkimusalueesta kuuluu pääosin keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Paanajärvestä vesi virtaa Ala-Kuittijärveen, mistä Kemijoki alkaa, ja jatkaa Jyskyjärveen, missä Tsirkka-Kemi -joki liittyy Kemijokeen. Siellä Kepajoki liittyy Kemijokeen ja virtaavat lopulta Vienanmereen. Tutkimusalueeseen sisältyy myös Vienanmeren rannikko.

Suomaisema
Vienanmeren rannan viettokeidasta. Kuva Tapio Lindholm.

Tutkimusalueella sijaitsee useita perustettuja ja suunniteltuja suojelualueita, jotka suojelevat luonnontilaista luontoa. Laajimmat perustetut suojelualueet ovat Paanajärven kansallispuisto (104 000 km2), Oulangan kansallispuisto (27 000 km2), Ypäyssuon alueellinen suojelualue (35 000 ha), Kalevalan kansallispuisto (744 km²) ja Gridinon rauhoitusalue (8 408 ha). Myös Kostamuksen luonnonpuisto kuuluu osittain alueeseen.

Tenojoen valuma-alue

Tenojoen valuma-alue sijaitsee osittain Finnmarkin läänissä, Norjassa ja osittain Suomen Lapissa. Tenojoen valuma-alueen erityispiirteenä on se, että se kuuluu biogeografisesti kolmeen eri vyöhykkeeseen. Eteläisin vyöhyke Utsjoen alueella ja Finnmarkin alueen läheisyydessä kuuluu tunturilapin vyöhykkeeseen, joka on osa pohjoisboreaalista metsävyöhykettä ja siellä tunturikoivu on dominoiva puulaji, joka yleisesti kertoo mereisestä vaikutuksesta, mutta silti tämä vyöhyke on mantereinen kylmine talvineen. Osalla alueesta on ikiroutaa ja palsasoita.

Kartta Tenojoen valuma-alueesta
Tenojoen valuma-alueella on useita suojelualueita, kuten Øvre Anárjohkan kansallispuisto, Kevon luonnonpuisto, ja Kaldoaivin luonnonpuisto.

Tunturilapin pohjoispuolella sijaitsee vuonolapin vyöhyke, joka ulottuu vuonojen kärkiin. Se on mereinen pohjoisboreaalinen vyöhyke, jolla tunturikoivu on pääpuulaji, ja metsissä kasveista metsäkurjenpolvi (Geraniun sylvaticum) ja ruohokanukka (Cornus suecica) dominoivat. Pohjoisin vyöhyke on hemiarktinen vyöhyke, joka on mereinen ja lähes puuton. Meri on sula vuoden ympäri. Monet kasvilajit ovat arktisia.

 

Teno-joki
Tenojokilaakso on yksi Suomen kansallismaisemista. Kuva: Riku Lumiaro.

Yhteystiedot

Kehittämispäällikkö Kirsi Kostamo, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. +358 295 251 315

Lue aiheesta lisää

Julkaistu 31.8.2021 klo 13.11, päivitetty 21.10.2021 klo 13.58
Kohderyhmä: