Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Ekologinen kompensaatio osaksi luontokadon hillitsemistä

Tiedote 23.9.2021 klo 8.05

Luontokadon hillitsemiseksi lajien ja luontotyyppien taantuminen ja uhanalaistumiskehitys tulisi pysäyttää. Ihmisen toiminnan vuoksi menetetään merkittäviä luontoarvoja. Esimerkiksi yhteiskunnallisesti tärkeän infrastruktuurin rakentamista ei aina voi ohjata sinne, missä luonnolle ei aiheutuisi huomattavaa haittaa. Perinteisten suojelumenetelmien rinnalle tarvitaan uusia keinoja kuten ekologinen kompensaatio luonnon monimuotoisuutta turvaamaan.

Tuoreessa julkaisussa Heikennyksen ja hyvityksen arviointi ekologisessa kompensaatiossa — suuntaviivat luonnonsuojelulakiin käsitellään kompensaation tuomia uusia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ekologinen kompensaation tavoite on hyvittää ihmisen aiheuttamia heikennyksiä luonnon monimuotoisuudelle. Kompensaation tausta-ajatus on, että se ohjaa ensisijaisesti välttämään luontoarvojen heikennystä ja etsimään ensin muita, vähemmän luontoa hävittäviä vaihtoehtoja. Kompensaatiot otetaan käyttöön vasta sitten, kun luontoheikennyksen välttäminen ei ole mahdollista.

Ennallistettua talousmetsää
Ennallistaminen on eräs keino hyvittää luonnolle aiheutuneita haittoja. Kuvat Riku Lumiaro.

Ekologinen kompensaatio voi Suomessa yleistyä vapaaehtoisuuteen tai mahdolliseen velvoitteeseen perustuen. Kompensaatiot voivat tukea luonnon monimuotoisuuden säilymistä, jos niiden suunnittelu ja toteutus tehdään luonnontieteellisin perustein lajin ja luontotyypin ekologia huomioon ottaen.

Luontoarvot tulee hyvittää täysimääräisesti

”Ekologisilla kompensaatioilla tavoitellaan yleensä kokonaisheikentymättömyyttä, niin että heikennyksen ja hyvityksen jälkeen luontoarvoa on yhtä paljon jäljellä kuin ennen heikennystä. Joissakin tapauksissa tavoite voi tarkoittaa sitä, että kompensaation toteutus ei ole käytännössä mahdollista, jolloin heikennystä ei tulisi sallia lainkaan”, toteaa yliopistotutkija Heini Kujala Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta

Nyt julkaistuun raporttiin on koottu luonnonsuojelulain uudistustyön tukena olleen asiantuntijaryhmän ehdotuksia siitä, mitä ekologisen kompensaation toteutuksessa tulee ottaa huomioon. Ehdotusten tavoite on ohjeistaa kompensaatioiden toteutusta niin, että ne tukisivat monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista ja vähentäisivät lajien ja luontotyyppien uhanalaistumista.

Luonnonsuojelulain uudistuksen myötä voi tulla velvoite kompensaatioon tilanteissa, joissa merkittävä yhteiskunnallinen etu edellyttää poikkeamista lajin, luontotyypin tai alueen suojelupäätöksestä. Toisaalta monien lajien ja luontotyyppien osalta on niukasti tai ei lainkaan tietoa toimivista hoitotoimenpiteistä tai ennallistamisesta. Riski kompensaation epäonnistumisesta on silloin suuri.

Yksityinen luonnonsuojelualue
Yksityisten suojelualueiden perustaminen on yksi mahdollinen keino hyvittää luontoarvojen heikennys.

”Olisi tärkeää saada hyvitysten tuottaminen käyntiin ennakoivasti, jolloin epäonnistumisen riskit pienenevät ja samalla karttuu lisää osaamista kompensaatioiden tuottamiseen”, pohtii erikoistutkija Minna Pekkonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Kompensaatiosuosituksia

  • Luonnonsuojelulain turvaamien luontoarvojen heikentämistä tulee aina ensisijaisesti välttää.
  • Ekologisen kompensaation pitää koskea mahdollisimman suurta osaa luonnosta, koska sen ohjausvaikutus on paras silloin, kun mukana ovat kaikki lajit ja luontotyypit.
  • Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien osalta kompensaationa tehtävät hyvitystoimet tulee kohdistaa samaan lajiin, saman lajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kuin mihin heikennys kohdistuu.
  • Ekologisen kompensaation menetelmiä voivat olla lajin elinympäristön, luontotyypin tai alueen suojelu, ennallistaminen tai kunnostus, hoito ja näihin yhdistettynä myös lajien siirrot tai muut lajin tai luontotyypin säilymistä edistävät keinot.
  • Mitä uhanalaisempi heikennyksen kohteena oleva luontoarvo on, sitä mittavampien tulee kompensaatiotoimenpiteiden olla.

Linkki raporttiin

Lisätietoja

Yliopistotutkija Heini Kujala, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, p. 02941 28829, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Erikoistutkija Minna Pekkonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 779, etunimi.sukunimi@syke.fi

Lue aiheesta lisää

 


Kohderyhmä: