Vuosittaiset sinileväyhteenvedot

Kuluneena kesänä sinilevää esiintyi Suomen merialueilla runsaasti etenkin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Suomenlahden suulla sekä Ahvenanmaan eteläpuolella. Sinilevää havaittiin paikoittain pintalauttoina, mutta tuuli piti sinilevän enimmäkseen veteen sekoittuneena. Järvillä sinilevätilanne oli hyvin vaihteleva. Runsaita pintakukintoja havaittiin kuitenkin vähemmän kuin aiempina seurantavuosina.

Suomenlahdella koettiin kesällä 2018 vuosikymmenen voimakkaimmat sinileväkukinnat. Pintalevälautat kattoivat pahimmillaan lähes koko Suomenlahden. Myös Saaristomeren ja Ahvenanmeren eteläosissa esiintyi runsaasti sinilevää pintalauttoina. Järvillä sinilevä runsastui lämpimän sään takia jo kesäkuun lopulla, ja sinilevää esiintyi keskimääräistä enemmän aina elokuun alkuun saakka.

Alkukesän levätilanne oli rauhallinen ja sinilevät runsastuivat vasta heinäkuussa. Merialueilla sinileviä esiintyi runsaasti etenkin Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja läntisellä Suomenlahdella, mutta tuulet ja viileä merivesi estivät huomiota herättävien pintaesiintymien muodostumisen. Järvillä sinileviä havaittiin keskimääräistä vähemmän lukuun ottamatta heinäkuun alkua ja elokuun loppua.

Sinilevät alkoivat runsastua tänä kesänä aikaisin, mutta loppukesästä pintakukintatilanne oli keskimääräistä rauhallisempi. Suomen lounaisilla avomerialueilla sinileviä oli runsaasti veteen sekoittuneena pitkin kesää, mutta pitkäkestoisia pintalauttoja ei tuulisuuden takia päässyt muodostumaan. Järvillä sinilevää oli runsaasti yksittäisillä viikoilla, mutta elokuun alkupuolella levähavaintoja on tehty poikkeuksellisen vähän.

Alkukesän sinilevätilanne oli rauhallinen viileän sään johdosta. Sinileväkukinnat runsastuivatkin sekä merialueilla että sisävesillä vasta elokuussa. Avomerialueilla loppukesän sinileväkukinnat olivat viime vuotta suuremmat. Järvillä esiintyi enemmän sinileväkukintoja kuin keskimäärin loppukesästä, mutta erittäin runsaita kukintoja havaittiin vain muutamilla järvillä.

Lounaisilla merialueilla esiintyi erittäin laajoja sinilevälauttoja heinä-elokuussa. Edellisen syksyn ja talven myrskyjen pintaan nostamat ravinteet ja heinäkuun hellejakso edistivät kukintoja. Paikallisia sinileväkukintoja havaittiin etenkin Saaristomeren sisäosissa ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Sisävesillä sinilevätilanne oli keskimääräistä parempi lähes koko kesän ajan. Yksittäiset runsaat kukinnat rajoittuivat muutamiin seurantajärviin.